Noniin, eka kuvallinen osa alkaa... Ihan aluksi heti kerron, että koneeni on vähän sekaisin, joten se ei kestä paljoakaan ladattuja, joten suuri osa on pelin valmisjuttuja... Toisekseen, otan kuvat screenshotilla, ja sitten Photobucketin kautta tänne, joten´laatu toivottavasti on tarpeeksi hyvä. Kuvien koot vähän pomppii, koneeni (minä) vähän sekoili, ja tulos on tässä... Mutta ennen kuin kyllästytte jaaritteluihini, tarina alkakoon....

Nousen junasta sydän yhä tykyttäen... Mutta eihän ne täällä voi olla, eihän? Istahdan pienelle tuolille jonkin iänikuisen mainostaulun eteen, ja nappaan lehden maasta. Asunnot.... asunnot... Viimeiseltä aukeamalta löytyy ilmoituksia ja turhia mielipidekirjoituksia, kuinka vehnäjauho on kallistunut... En ehdi niitä enempää lukea, kun suuni loksahta auki, nähtyäni julmat asuntojen hinnat. Riverland ei olekaan mikään ihan halpa paikka... Onnekseni, (kerrankin), alakulmassa on pieni laatikko: "West Street 23. Amber Elkwood etsii nukavaa nuorta naista kämppikseksi." Pomppaan pystyyn ja etsin katseellani karttaa jostakin. "Etsiikös neiti jotakin?" kuuluu takaa matala ääni. Melkein sain sydänkohtauksen, vaikka keski-ikäinen mies ei muistuttanutkaan ketään niistä. Mutisen jotain kartoista, ja mies osoittaa selkäni taakse, jossa teline pursuu ryppyisiä, käytettyjä karttoja.

 "Ööm... moi?" Nätti nainen avaa West Street 23:n oven.

"Moi… Amber Elkwood?" kysyn arasti.

"Minä. Meinaatko hakea sitä kämppiksen paikkaa…? Okei, tule vaan sisään." Amber kohottaa kulmiaan ja nyökkään. Nainen hymyilee ja kutsuu minut sisään.

 "Mennäänkö vaikka keittiöön?" Amber ehdottaa, tyydyn jälleen nyökkäämään. Istuudumme muovisiin ruokatuoleihin.

"Hyvä että tulit, pelästyin jo, ettei kukaan uskalla tulla edes katsomaan, kun oli se kamala virhekin siinä ilmoituksessa… 'Nukava' Mutta siis…" Nainen koittaa viritellä keskustelua. Tajuan, etten ole edes esitellyt itseäni.

"Öö, niin, joo.. Mä siis olen Jenny- siis Jen An- siis.. Jen Hofren…" sekoilen sanoissani ja punastun. En ole esitellyt itseäni kunnolla moneen vuoteen, ja nyt se tuntuu jotenkin epäluontevalta.

"Okei, minua yleensä sanotaan Stellaksi, taiteilijanimeni on Stella Sky. Eikö olekin aika kliseinen? Muutama vuosi sitten aloin maalaamaan, ja senaikainen ystävä antoi taiteilijanimekseni Stella Sky…" Amber, siis Stella puhui hermostuneen nopeasti, ja lauseen lopussa punastui syvästi.

 

"O-okei… Stella siis…" mutisen polvilleni. En nyt sentään olettanut että tästä näin kiusallista tulisi…

"No, mitenkäs sinä..? Ensimmäistä kertaa Riverlandissa?" Stella kysyy ilmeisesti vessan ovenkahvalta. Nostan katseeni ja jälleen kerran nyökkään.

"No, ei tämä niin hieno mesta ole kuin sanotaan. Mutta siis… öö… missä asuit ennen?" Nyt Stella sentään katselee minua silmiin.

"Öö…" mietin pikaisesti, pitäisikö vastata, mutta suuni on jo aloittamassa. "Wood-" alan yskiä hullun lailla. "Siis Woodvillessä…"

"Ahaa, olen kuullut siitä… Se on varmaan mukavaa aluetta, kun se on niin lähellä merta." Stella saa ilmeeni kiristymään.

"No, no ei se niin…" soperran melkein itku kurkussa. Stella kai huomaa reaktioni, ja lähtee esittelemään olohuonetta.

Olohuone on aika pikkuinen, mutta ihan viihtyisä. Huoneen omistaja selittää suurinpiirtein jokaisen dvd:n juonen, mutta koko juttu menee ihan ohi, kun katselen tyhjiä sieniä ja ajattelen, mitä Woodvillessä tällä hetkellä tapahtuu.

 

Stella selvästi koittaa piristää minua, ja selittää jotain vitsiä ja istuttaa minut sohvalle. Nauran väkinäisesti, ja istun Stellan viereen hermostunut olo vatsassani. Pikkuhiljaa ilta alkaa kääntyä yöksi, ja Stellan jutut käyvät yhä tuttavallisemmiksi. Vatsaani kertyy yhä enemmän perhosia, kunnes punatukkainen nainen julistaa minut kämppiksekseen.

"Oikeesti?" kysyn huojentuneena.

"No eiku leikisti, hölmö. No oikeesti-oikeesti. Sä itse asiassa vaikutat tosi 'nukavalta.' Mä itse asiassa toivoinki sun kaltasta rehellistä tyttöä. Tervetuloa taloon! Ekan yön joudut tosin nukuun sohvalla, edellinen kämppis vei sänkynsä mukanaan, mutta ostan sulle huomeen oman…" Vauhriin päästyään uusi vuokraemäntäni ei lopeta puhumista ollenkaan.

 

 Stella hakee minulle vanhan pyjamansa lainaan, omani kun on... No, kuitenkin, tartun lehteen ja jälleen kerran selaan viimeiselle sivulle...

 Hyppelen innoissani Stellan luo, niin että horjahdan hänen kaulaansa. Nauraen tyttö tarttuu minua lantiosta.

"Mikäs nyt tuli?"

"Oi, sori… Mutta heti huomen aamulla pääsen työhaastatteluun!"

"Vau! Saanko kysyä, että minne on suunta?" Stella utelee

"Se on ala-asteella. Luokanopettaja, sinne on huomenna vapaa haku… Voi ei, mun on pakko päästä…!" Perhoset vatsasani heräävät. Hykertelen mielissäni. Työ on täydellinen, etten voi edes uskoa hyvää onneani. Se on käynyt tänään jo kolmasti….

 Käyn mustalle sohvalle pitkäkseni. Kuuden pitkän vuoden jälkeen elämä todellakin hymyilee. Riverland on todellakin kuin tehty minulle. Stellakin on niin ihana ihminen... Sitten ajatukseni eksyvät jälleen Woodvilleen. Suurin ja pakottavin kysymys on: mitä siellä tapahtuu? Lähtöni on taatusti jo huomattu, ja sanoja kaunistelematta, voin vaikka vannoa, että Hän on valmis tappamaan löytääkseen minut... Sitten ajattelen äitiä. Ja Monicaa. Olisiko äiti muuttunut vihdoin, näiden kuuden vuoden aikana...Entä Monica? Onko Monica löytänyt sen onnen, jonka jäljillä minä nyt olen? Ajattelevatko he minua?

 "Moimoi, Jen. Ja onnea vielä kerran!" Stella vilkutaa minulle silmät unenpöpperöisenä. Kello on kohta jo puoli... Asettelen viimeisen hiussuortuvan oikeaan suuntaan ja vedän henkeä. Tartun kahvaan ja avaan oven. Olen nyt jo hieman epävarma. Entä jos en saa paikkaa? Entä jos...? Taksi odottaa jo pihalla. Vilkaisen pilvettömälle taivaalle ja hyppelehdin autolle. Sama se, miten hiukset ovat, kunhan vain en ala jänistää tai puhua asoiden vierestä...

 Juoksen Stellan huoneeseen. Hän irrottautuu maalaustelineestään ja halaa minua. Soitin hänelle jo koululta ja kerroin uutiset. Uutiset eivät olleet kovin riemastuttavia... En saanut paikkaa... Peruskoulun kesken jättänyt, työkokemusta vailla oleva köyhä naapurintyttö ei ole yhtä vakuuttava kuin kolmekymppinen, yliopiston käynyt perheellinen mies... "Joo, ei me voida oikein sua palkata, työkokemus on erittäin vähäistä ja tuo peruskoulukin olisi käytävä loppuun, ennen kuin tulee sinne opettamaan..." Sanat kaikuvat päässäni. Moni luulisi kai, että olisin surullinen, mutta oikeasti, puhkun vihaa Häntä kohtaan. Ilman sitä yhtä päivää voisin olla vaikka mitä...

"Haloo? Kuuletsä?" Stella nauraa.

"Ööö, sori… Niin mitä?" havahdun rumista ajatuksistani.

"Mutta hei, mennäänkö vaikka ostoksille...? Suoraan sanottuna noi sun vaatteet on aika out of season..Ja.. Mee kattoon sun huonetta… Mä.. vähän sisustin…" Stella johdattelee. Irrottaudun tiukasta halauksesta ja….

 Menen huoneeseeni. Stella on näköjään ostanut sängyn. Ja aika kalliin näköisen meikkipöydän... Kiitän Stellaa. Ehkä vähän liian vaisusti, sillä hän otta kysyvän ilmeen kasvoilleen.

"Kiitti Stella! Oikeesti kiitos, mä- vaan haluisin olla hetken yksin…" Sanon oveen päin ja Stella lipuu hieman pettyneenä siitä ulos.

Käyn aikaisin nukkumaan. Vihani Häntä kohtaan oli laantunut, nyt olen pelkästään riutunut ja surullinen. Itse asiassa, niin hullulta kun se tuntuukin, en ihan uskalla vihata häntä. Nyt voin oikeasti tuntea sen raivon, kun se etsii mua. Se on niin kalvava tunne, etten edes paljon ajattele häntä. Tuntuu kuin se voisi paikantaa mut, jos vielä kerrankin ajattelen sitä.

 Piip-piip-piip! Kimeä ääni puhkaisee uneni, ja painan herätyskellon kiireesti pois päältä. Tuijotan kattoa. Huokaisen syvään, ja vedän peiton pois päältäni. Nousen täyttämään astianpesukonetta, mutta vessasta ilmestyvä häikäisevän kaunis Stella tempaisee kupit kädestäni.

"Ei. Kun kyllä mä voin. Ota sä jo ruokaa." Hän hymyilee. Nauran ihmeissäni, ja ladon puhtaaseen kuppiin annoksen muroja.

 Pian Stella istahtaa viereeni oma kippo kädessään.

"Miltäs tuntu nukkuu uudessa sängyssä?" Stella kyselee hyväntuulisena.

"Hyvin. Kiitos vielä kerran. Mutta mikäs ihme neiti Virkeä sä oot?" Hymyilen huvittuneena Stellan hääräilylle.

"No, tuli semmonen olo… Vaivaako sua vielä se eilinen?" Hän kysyy hieman arasti.

"No… Eipä oikeestaan" valehtelen. "Aattelin kattoo taas että mitä töitä tänään olis tarjolla."

"Hei, sä voit mennä kattoon mun koneelta. Katos ku nois lehdissä on hirveän niukka se valikoima…" Stella ehdottaa. Sanat kuulostaa ulkoa opetelluilta, mikä häiritsee minua hieman. En oikein tykkää että minua häärätään ja höösätään kuin pikkulasta…

Aamiaisen jälkeen menin kuitenkin koneelle katselemaan työnhaku-ilmoituksia. Osaksi vain, ettei Stella masentuisi uudelleen, kun oli koittanut auttaa minua. Ja pari ihan varteenotettavaa ilmoitusta sieltä löytyikin..

_______________________________________________________________________________________________

Jja tässä siis 1. osa. Vähän sekava ehkä, ja kohtalaisen tylsä, mutta seuraavassa osassa alkaa jo tapahtua. Joten älkää vielä ihan täysin tuomitko...Ja kirjotusvihreistä (joojoo, virheistä) voi sanoa, jos häiritsee. Tosin oikoluin koko tekstin, mutta mun tuurilla sieltä löytyy silti virheitä. Ja kaikki kommentit ovat tervetulleita. Risut ja ruusut, parannusehdotukset, linkittääkkin voin... KAIKKI. :)