Uusi tarinani on: http://ditty.vuodatus.net/

Se on vasta toi eka menneisyys-osa, joka on kuvaton.

Eli siis nytten sitten tulen panostamaan enemmin tuohon uuteen tarinaan, joten valitettavasti en jatka tätä edes kuvattomana. Jos jotakuta jäi kaihertamaan, niin tämän tarinan päähenkilö Jen oli ollut prostituoituna vasten tahtoaan, ja Roger oli ollut hänestä ja hänen 'palveluistaan' vastuussa. Ja seuraavaksi Jen olisi pelästynyt Stellan rakkaudentunnustusta ja lähtenyt litomaan asunut kadulla ja sitten törmännyt sattumalta Monicaan jne. jne. Ompas kivaa spoilata omaa tarinaa :D

Kuten olette varmasti jo arvanneet, tämä tarina ei enää jatku... Huom, pyydän että luet silti rämän loppuun asti! Koko naapurusto (mikä-sen-nimi-nyt-olikaan) rupesi bugittamaan, joten jouduin poistamaan sen. Ellette te olisi halunneet seurata tarinaa raajattomasta Jenistä ja hänen taapero-ikäisestä ystävästään Stellasta? (Jep, koitin pelipäivitystäki, muttei toiminut.) Jotenka siis poistin naapuruston. Olisin tosin vielä aikonut jatkaa tarinaa, mutta kuviakaan ei ollut enempää... :(

Käyn täällä joskus ja luen kyllä mahdolliset kommentit. Jos oikein hyvälle tuulelle satun, niin saatampa jatkaa suunnittelemaani tarinaa kuvattomana, tosin en odota iltä mitään kovin suurta suosiota...

Yksi kokonaan uusi. erilainen tarina on kehitteillä. Juoni on valmis, mutta pitää hiukan soveltaa, että sen saa toteutettua simssissä...

T: "Jen"

PS. Mikäli luet tätä merkintää, toivon, että kerrot mielipiteesi, sekä myönteisen että kielteisen, haluatko minun jatkavan tarinaa kuvattomana.

Jhuu, elikkäs kun nuo kommentointi on ollut aikas vähäistä, ja aloin jo kakkososassa miettimään, että jaksaako tätä julkaista vain muutanan ihmisen luettavaksi? Eli jos luet tätä, niin laita kiitos muutama kirjain kommentointikenttään ja lähetä kommentti. Ei luulisi olevan suuri vaiva :).

Noniin, em jaksanut pitempään odottaa, vaan tein osan jo nytten. Öö... eipä mulla tässä alussa muuta asiaa kuin kommentoikaa jooko....

______________________________________________________________________________

 

 ”Saatanan huora! Kun me päästään takasin, niin sä kyllä kärsit!” Roger ärjyy minulle vihaisena. Pulssini nousee taivaisiin, ja pelokkaana kavahdan taaemmas. Rogerin vihaisuus muuttuu yllättäen syväksi halveksunnaksi ja ilkeäksi nauruksi. Katseeni käy nopeasti voihkivassa Stellassa ja salamannopeasti lasken mahdollisuuksiani.

 "Et kai sä pelkää mua, kulta? Sua hei rakastetaan... Hah, voi vittu mikä pelle! Pitäiskö vähän koittaa, mitä pikku tauko teki sun kropalles? Et kai oo lihonu?" Roger koittaa kähmiä minua nauraen ivallisesti. Ei, en voi tehdä sitä... Se olisi liian vaarallista. Mahdollisuus voittaa Roger on korkeintaan kaksi prosenttia, ehkä kolme, hän ei näytä nyt niin valppaalta. Hän ei odota minun tekevän mitään sellaista... Aivoni työskentelevät nopeasti ja varmasti... Minun on pakko... Nojaudun hieman taaksepäin, ja Rogerin arvaamatta syöksyn koko painollani häntä päin. En jää katsomaan, onnistuuko taklaukseni, vaan syöksyn suoraan Stellan luo. Autan heiveröisen naisen pystyyn, ja hän pysy jaloillaa. Roger horjuu, mutta on yhä pystyssä. Äkkiä saan typerän, mutta varsin toimivan ajatuksen päähäni. Olen joskus toteuttanut sen unelmissani, mutta nyt pääsen vihdoin käyttämään naisellista voimaani. Nostan oikean jalkani, ja äräytän sen niin lujaa kuin pystyn. Arvaate varmaan minne. Sinne mihin aurinko ei paista. Roger vääntyy kaksinkerroin, ja kiroaa minut pahasti. Stella alkaa nauraa, mutta kiskaisen hänet mukaani ja paiskaan ulko-oven auki.

 Jätän miehisissä paikoissaan kipua kärsivän Rogerin vaille ajatustani, keskitän voimani auttamaan Stellan liikkelle. Stella linkkaa vähän, mutta pystyy juoksemaan kanssani. Jälleen kerran, karkaan heiltä juoksien kohti tuntematonta. En edes pysähdy vilkaisemaan taakse, sillä tunnen Rogerin huokuvan raivon niskassani.

________________________________________________________________________________

”Minkälainen se on?” astun motellihuoneen ovesta sisään, ja vilkaisen Stellaa.

”Ihan karsea. En tasan ole täällä pitempään kuin tarvii. Kaakelit on ihan täys paskaa ja pönttö ei oo varmaa vessaharjaa nähnytkään…” Stella mutisee yökötellen, mutta yhä niin stellamaisen hilpeästi. Hymähdän ja silmäilen huonetta. Vihreällä sisustettu pieni tunkkainen motellihuone ei kuulosta, eikä näytä kovin puoleensavetävältä, mutta täällä on pakko asua. Painan pistävää kylkeäni ja sekavin ajatuksin mietin, mihin kaikkeen olen jo Stellankin sotkenut.

”Hei relaa. Aattele miten upeesti sä voitit sen tyypin, kuka nyt ikinä onkaan. Napakka isku palleille, niin siinä kaatuu raavaampikin mies. Olin kyllä kuolla nauruun, kun näin miten se ukkeli meni kaksinkerroin…” Stella muisteli aiempaa tuntia huvittuneena. Miten hän voi ottaa tämän näin rauhallisesti? Vitsailee miehestä, joka vasta äsken löi ja huusi kuin hullu?

”Maa kutsuu, Jen! Mä en kyllä voi edes käsittää, miten sä pystyit seurustella tollasen naisenahdistelijan kanssa.” Seurustella? En mä sen kanssa seurustellut! En todellakaan ottaisi siipakseni Rogeria. Jos Stella vaan tietäisi…

”Haloo? Me ollaan tässä nyt. Älä enää sitä tyyppiä pelkää. Meillä on muuten parisänky, eikai sua öö… haittaa se?” Stella hyppäa sängylle. Vilkaisin sitä, ja pudistan päätäni. Hyppäsin Stellan viereen, ja ryömin sängyn toiselle laidalle makaamaan.

”Stella?” kysyn arasti mietiskellen.

”Niin, Jen” Stella vastaa hymyillen rauhallisesti. Puren huultani. Pitäisikö oikeasti kertoa, mitä tapahtui heinäkuussa 2002?

”Öö… Mitä se Roger sulle oikein puhui?”

”Rogerko se on? No, se vaan haukkui huoraksi ja lutkaksi ja muuta tällästä, mitä tollaset perus-siat tekee. Lähinnä se keskittyi siihen hakkaamis-puoleen. Sä kyllä pistit sille ihan hyvin takasin, että ei nyt pari tälliä poskeen mitään haittaa…” Stella pälättää omana itsenään ja nauraa, ilmeisesi ajatellen potkuani Rogerin haaroihin. Ehkä, ehkä Stellan ei tarvitse tietää? Ja kun ei Roger tainnut mitään kertoa… Ja jos Stella tietäisi, hän voisi vaikka katkaista hyvän ystävyytemme…

 "Hei, kamoon, ei sun tartte siitä jätkästä enää huolehtiä. Exä kun exä. Jotkut on vähän liian mustasukkasia, mutta kyllä niistä lopulta pääsee eroon." Hän lohduttaa. Hymyilen vaisusti ja haron ohuitaa hiuksiani.  Otan jonkun tylsän klassikko-kirjan yöpöydän laatikosta, ja alan lukea sitä.

 Sanat soljuvat tajuntani läpi. Ajattelen vain sitä, mitä tapahtuu, kun Roger vihdoin saa minut kiinni, enkä pääse pakoon. "Kolmas kerta toden sanoo." Eikö se niin mene? Entä jos nytkin, sekunnin päästä Roger pamahtaa motellin ovelle koko jengi ja aseet mukanaan. Tarvittaisi enemmän kuin tylsä mutta kliseinen otku arkaan paikkaan. Olen varma, ettei Roger enää pian halveksu minua pelkkänä hyväksi-käytettävänä avuttomana pikku naisena.

”Jen kuule, mulla olis yks juttu, joka sun ehkä pitäis tietää.” Stella keskeyttää hermostuneet ajatukseni.

Asetan kirjan lattialle ja katson Stellaan yhä sydän tykyttäen.

”Anna tulla.” sanon huokaisten ja kallistan päätäni.

”Ehkä sä oot jo arvannut, mutta.. mutta kun mä olen lesbo.” Stella sanoo ensimmäistä kertaa itse hermostuneena.

”Oho.” suustani pääsee. Stella tipautti aika ison pommin. Stella katsoo minua kysyvästi ja hymyilen. Ei lesboissa musta mitään vikaa ole, en vain osannut odottaa sitä Stellasta. Ja olenhan minäkin aikanani omat kauteni kokenut.

Stellan ilme ei värähtänyt.

”Ja… Ja… Mä olen… Mä tykkän susta, Jen. Silleen… tiedäthän…” Stella puhui nieleskellen. Isompi pommi. Tätä en ainakaan odottanut. Ja… en… Päässäni surisee sekava ääni. Pitäisikö tässä nyt heitäytyä Stellan kaulaan vai olla kuin mitään ei olisi tapahtunut?

”Siis… Okei… Ei mulla mitään likaisia päiväunia susta ole… Sun seurassa on vaan mukava olla. Ja öö… jos sä olet… siis et… Jos sä et halua mitään sellasta, ni sitte, jos voitais olla edes ystäviä… Ellen mä pilannu nyt sitäkin?” Stella sopertaa naama punaisena.

”Öö… No mä… Mä meen miettimään…” sanon ja nousen. Miettimään, miten kieltäytyä, mutta säilyttää hyvä ystävyys.

”Ei kun mä meen. Meen vähän nostaan rahaa ja tälleen….” Stella sanoi tuojottaen seinää ja nousee pikaisesti. Ovi kolahtaa kiinni.

 Voi helvetti. Mulla on tarpeeksi ongelmia ilman tätäkin. Stella on tosi ihana ja mukava, mutta... olen ihan umpihetero. Tai siis, ei se niin paha ongelma ole. Jos olisi muut asiat toisin, voisin jopa alkaa seurustella naisen kanssa, mutta.... En sen jälkeen. Minun on pakko kertoa Stellalle, ainakin osa totuudesta.

Parin tunnin päästä ovi aukeaa, ja taas niin pirteä Stella hyppelee sisään.

”Moi Jen! Kato, vähän hairahdin, ja laitoin tukan uusiksi. Eiks ookkin ihana?” Stella hypistelee purukumin väristä tukkaansa. Hän taisi ottaa sen linjan, että koittaa vain unohtaa koko jutun. Epäröin kummissani hetken, mutta sanon jotakin kohteliasta naisen uudesta tyylistä.

"Ööm... Stella... Mun täytyy kertoa yks juttu... Mä oon... Mun edellisessä elämässä... Okei... Mä muutin Roverlandiin, koska..."

________________________________________________________________________________

Comments please! (Ilmoitelkaatten kirjotusvirheistä, mikäli niitä on...)

 

Noniin, 3. osa pyörähtää käyntiin. Toivon kovasti että kommentoitte, sillä joka ikinen kommentti kohentaa inoostustani kirjoittaa. Enemmittä löpinöittä:

_______________________________________________________________________________________________

Seuraavana aamuna:

 "Ai säki oot jo hereillä?" Stella haukottelee jälleen kerran niin autuaan hyväntuulisena ja nuuhkii ilmaa. En vastaa, vaan huokaisen syvään. Ei yhtään tekis mieli ruveta nyt juttelemaan kuinka lokkien pesät on rumia ja kuinka Stella on pääsi taas kerran Miniclipin parhaiden listalle. Ei huvittaisi tehdä mitään. Vaan olla ja lojua toimettomana. Mutta en tasan halua syödä Stellan laittamia leipiä, ne ovat menneet vanhaksi viime kuussa, joten pakko on omat murot värkätä.

"Heei! Ei kai sua vielä mietitytä se työjuttu? Kyllä sä jostain duunin saat." Stella koitta taas ystävällisesti piristää. Murahdan epämääräisesti ja huokaisen uudestaan.

 Stella istuu seurakseni pöytään.Juuri nyt ei todellakaan kiinnosta mikään ylipirteä pajatus, mutta määrätietoisesti hän aloittaa ja avaa sanaisan arkkunsa:

"Jenn, hei pliis, älä jaksa aina murjottaa. Ei mua haittaa vaikka elettäs kokonaan mun maalauksilla. Miten mä nyt voisin sua piristää? Hei! Lähetääks shoppailemaa! Se unohtu kokonaa ku rupesit murjottaan tota sun työtilannetta. Ku oikeesti noi sun kledjut-" Juttu jää kesken, kun ovikello soi. Varmaan taas talon omistaja nalkuttamassa rästivuokrista. Mulkaisen Stellaa ja menen avaamaan oven.

 Avaan oven, ja kauhu virtaa ruumiiseeni. Hän löysi minut. Hengitykseni kiivastuu ja peräännyn, mutta jalkani pysähtyvät, kun hän koittaa halata.

"Vai ihan Riverland, Jenny-rakas? En olis uskonu susta, kultaseni." Roger Gray piikittelee. En saa sanaa suustani. En saa edes uloshengitystä suustani. Hänen ilkeä hymynsä katsoo minua, ja hän koittaa saada huuliaan huulilleni.

 "Saatanan lutka, nyt sun pikku lomas on loppu! Sun vois käydä pahasti, jos et tuu takasi suosiolla. Monet on kaivannu sua" Roger nauraa lipevästi. Silmäni mustuvat, horjahdan taaksepäin. Yhtäkkiä saan tajuntani takaisin. Joku on takanani. Turvallinen käsi on kädessäni. Turva on suloinen, mutta raivoisa.

 "Kuka helvetti luulet olevas? Tuut tänne ja rupeet ahdisteleen viattomia naisia? Vitun pervo, painu sinne mistä tulit?" Stella räyhää miehelle. Hän ei tunne Rogeria. Sydämeni hakkaa itseni ja Stellan puolesta. Mutta jotenkin tilanne tuntuu ihan hullulta: Stella raivoaa Rogerille ja minä seison hiljaa vieressä. Roger nauraa ilottomasti, eikä tee elettäkään lähteäkseen.

 "Mä sanoin että PAINU HELVETTIIN täältä!" Stella kirkuu ja kohottaa kätensä. Ei, Stella, älä tee sitä. Stella lyö Rogeria poskelle.Miehen silmät siristelevät kivusta. Mutta kuka tahansa, kuka on nähnyt Rogerin, nauraisi Stellalle suoraan. Roger ei todellakaan häviä. Ei etenkään naisille.

 "Nainen turpa kiinni! Tai otan sutkin! Nimittäin tää nainen on huora ja kohta säki oot, jos et varo!" Roger huutaa niin, että Stella värähtää Mies käyttää tilaisuutta hyväksi, ja pilkallinen ilme kasvoillaan menee katselemaan keittiötä.

 "Siis että sä oot säälittävä. Vähän kunnioitusta mua ja mun taloa kohtaan! Ja nyt sä todellakin menet ulos!" Stella puhuu normaalilla äänellä, mutta vihainen käskevä sävy äänessään. Kauhuissani seuraan kahden vihaisaa riitaa. Pelkään Rogerin seuraavaa siirtoa, joka ei tule olemaan lempeä.

 Silmänräpäyksessä Rogerin käsi nousee. Kaikki etenee liian nopesti tajutakseni, mitä tapahtuu, mutta selvästi ymmärrän, ja niin ymmärtää Stellakin, mitä on tapahtumassa. Kuuluu äänekäs muksaus, kun Rogerin käsi kohtaa Stellan kasvot.

 "Roger, ei, lopeta... Minä-" soperran, mutta valtaisan raivon ja vihan sumentama Roger ei kuule itkuista ääntäni. Stella horjuu pyörtymisen rajamailla. Otan tukea ovesta. Tämä on unta. Tämähän on unta? Stella katsoo Rogeria vihansekaisin, mutta pelokkain silmin. Puren huultani. Stella, älä lyö enää, rukoilen mielessäni.

 Hetken jo luulen, että Stella todellakin aikoo vastata tunkeutujan iskuún. Hän kohottaa uudelleen kätensä, mutta käsi lysähtääkin kesken lyönnin. Stella purskahtaa hysteeriseen itkuun. Koitan saada jalkojani liikkeelle. Tunnen Rogerin halun lyödä kuin polttavan kuumuuden vieressäni. Jalkani eivät liiku. Olen lamaantuneena paikoillani. Kyyneleeet nousevat omiinkin silmiini. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen Roger alkaa nauraa. Nauru takoo kalloani. Vuosien takainen päivä vilisee silmissäni. Koitan karkoittaa ajatukset, mutta ne ottavat vallan. Hengitykseni salpautuu taas, kun 18-vuotias poika riuhtaisee minut sivukadulle... Tämän päivän naisen itku puhkoo muistojani, ja saan räväytettyä silmäni auki.

 Lysähdän polvilleni, mutta kiljun. Anelen Rogeria. Ääni saa taas mieleni järkkymään. Katseeni lasittuu, ja muistot lipuvat päähäni. Menneisyyden ja nykyisyyden rajamailta havahdun äänekkääseen muksahdukseen. Pomppaan salamana ylös.

Stella koittaa nousta lattialta, muttei pääse kuin istumaan. Kyyneleiden juovittamat kasvot katsovat anovasti minuun. Seison kauhusta kankeana ja tapahtumat hidastuvat. Roger kääntyy minuun päin, yhä raivoisampi ilme kasvoillaan.

______________________________________________________________________________

Kommentoikaas nytten tälläistäkin osaa.. :)